Tavoitteita

Olen lueskellut viime aikoina Neiti Michelinin blogia Back To Being Who I Was! Hän on saanut tosi hienosti tuloksia aikaan, ja häneltä sain inspiraation ottaa kuvia itsestäni vaatteissa, joihin haluaisin vielä mukavasti mahtua. Sellaisia on ollut jo mielessä aiemminkin, mutten ole varsinaisesti niitä kokeillut sillä mielellä, että "Vielä näihin mahdun!" Otinpa nyt siis kuvia muutamista vaatekappaleista, joiden toivon jossain vaiheessa solahtavan päälle (ja miksei jäävän pieneksi). Ainakin Neiti Michelinin kuvia olen kateellisena katsellut: kuinka ensin kittanat puserot muuttuvat mukaviksi käyttövaatteiksi. Siitä näkee jopa noita ennen–jälkeen -kuvia paremmin, millaista edistystä on tapahtunut.

Hartaimpana mielessäni ei ole mitään ihanaa unelmajuhlamekkoa tai piukkoja farkkuja vaan ju-jutsuhousut. Joo-o. Harrastan siis ju-jutsua, joka on japanilaista alkuperää oleva itsepuolustus- ja kamppailulaji. Kerron siitä lisää myöhemmin. Asia ei ole aiemmin tullut ilmi, koska kesällä en ole treeneissä käynyt, ja keväälläkin treenaaminen jäi pitkäksi aikaa pääasiassa haluttomuuden vuoksi. Pidän kuitenkin tuosta lajista äärettömästi, ja kun aloitimme poikaystävän kanssa treenit joskus parisen vuotta sitten (itse olen harrastanut lajia jo teini-ikäisenä, jonka jälkeen se kuitenkin moneksi vuodeksi jäi), ostimme lajiin kuuluvat asut. No, siinähän kävi niin, että ne housut ovat jääneet minulle auttamatta liian pieniksi (saattoivat vähän kutistuakin pesussa, ihan oikeasti!) ja olen joutunut turvautumaan johonkin vanhoihin, löysemmän mallisiin pöksyihin. Olisi siis taas kiva mahtua noihin oikeisiin...

Eivät mene tuon ylemmäs. :(

Ostin joskus tuossa talvella mustat leggings-tyyppiset strech-farkut ja niissä oli tarjous, että toiset samanlaiset saa johonkin puoleen hintaan. Muut värit, joita tarjolla olisi ollut, olivat mielestäni kamalia, joten ostin sitten fiksuna tyttönä koon pienemmät. Silloin taisi olla myös joku painonpudotusprojekti meneillään, joten olin varma, että pianhan nuo isommat käyvät löysiksi. Joopa joo. Mutta ehkä tällä kertaa... Nämä siis Vero Modasta ja koko on M/L.

Vetoketju on siis selän puolella.

Keväällä 2012 ostin Panamasta haltioissani paljon vaatteita, kun halpaa oli tarjolla paljon. Ostin mm. kaksi samanlaista, mutta eri väristä hametta, samaa kokoa tietysti. Taisivat olla silloinkin vähän tiukkoja, ja kertaakaan en ole kumpaakaan käyttänyt. Eivät ole kovin laadukkaita eivätkä olleet kallita, mutta olisihan se kiva saada nuo vaatteet käyttöön.

Keltainen versio (sori, kuva vähän vinossa)

Viimeisenä olisi sitten yksi pakollinen juhlamekko. Ja tämä olisi ehkä ensimmäinen saavutettavissa oleva vaatekappale. Ja päätinpä tuossa äsken, että laitetaan tähän ihan päivämäärätavoite. Ystäväni menee naimisiin 28.9., ja tämä mekko voisi soveltua siihen tilaisuuteen ihan kivasti. Vaikka en mekkoa päälle laittaisikaan, niin tavoite olisi, että se kuitenkin olisi varteenotettava vaihtoehto. Tämä vaate on ihan mahdollinen, koska kinnaa vetoketjusta ylhäältä, ja tissithän ne tunnetusti ensin lähtevät pienenemään. (Minulla siitä ei ole varsinaisesti haittaa, pienennysvaraa on!)

Ei se ole monesta sentistä kiinni, vaikka tuossa
vetskari lerpattaakin pahasti auki.

Tämä mekko on kivan mallinen, kun peittää vatsan ihan hyvin.
Käsienkin soisi kyllä vähän timmiytyvän...

Tällaisia tavoitteita siis matkan varrelle.